Pois alta oksat ja männynkävyt

Sanotaanhan sulle joka päivä kuinka ihana olet, sanoi eläinlääkäri Funille, kun Funin rintalastan alueelta tikkejä poisti. Kyllä sille sanotaan <3

– Elimistö on ihmeellinen, eläinlääkäri jatkoi. Niin se kyllä on! 1,5 viikkoa sitten lauantaina Fun juoksi kaatuneen puunrungon yli, jossa sitten törrötti oksa, joka osui Funiin. Ei lävistänyt rintakehää, mutta repi ruman haavan. Semmoinen 4×4 cm pala lerpatti irrallaan – oli haavan etuosasta ja sivuista irti, mutta takaosasta kiinni. Tapaturma sattui Forssassa. Soitin siellä päivystävälle eläinlääkärille ja pääsimme jonoon iltapäivälle, vaikka hän myös suositteli lähtemään Hattulaan tai Raisioon. Ajoimme Turkuun ja kolme tuntia tapahtuneesta Fun oli jo eläinlääkärin pöydällä. Haavaa putsattiin ja tikattiin Eläinlääkäriasema Pet-Vetin päivystyksessä parin tunnin verran. Kiitos taitavalle eläinlääkärille, joka kiireen keskellä antoi hyvän ensiavun ja teki tarkkaa työtä.

Noin viikko sitten haavan alue meni kuumaksi, oli kerännyt noin nyrkin verran nestettä ja tummia värejä.
– Kannattaa henkisesti varautua, että se voi olla menossa kuolioon, eläinlääkäristä varoiteltiin. Mentiin uudestaan eläinlääkäriin, jossa nesteestä otettiin näyte (oli ihan ok) ja haavan aluetta puhdistettiin. Palasimme kotiin toipumaan ja odottamaan tikkien poistoa. Eilen poistettiin tikit ja haava on hyvin parantunut. Ei tarvitse leikata, eikä ole hirveästi hoidettavaa avohaavanakaan. Ihania uutisia kahden ahdistavan viikon jälkeen!

Ennakoimattomuus on kamalaa

Pari viikkoa on ollut ahdistavia mulle, koska en ole tiennyt miten tässä käy: miten Fun paranee ja minkälaisia ylläreitä toipumismatkan aikana voi tulla. Jos ei voi ennakoida, on heikko hallinnan tunne – se ahdistaa. Ennakoitavuudesta puolestaan tulee hallinnan tunne. Tämän takia koirienkin kanssa olisi hyvä, että esimerkiksi ikävät hoitotoimenpiteet eivät tulisi täytenä yllätyksenä. Joskus tulee niitä ikäviäkin, koska kaikkeen ei vaan voi valmistautua.

Funin haavaa pitää hoitaa niin, että se on joko kylkimakuulla tai selällään. Muuten haavaa ei näe kunnolla. Kylkimakuusta Funilla on paljon vahviste- ja oppimishistoriaa. Se sujuu hyvin, mutta nyt siinä on ilmennyt jännittyneisyyttä. Fun todennäköisesti jännittyy, kun se odottaa koska tulee jotain epämiellyttävää. En halua sen joutuvan sitä odottamaan ja ettei kylkimakuulla oleminen saastu. Aion jatkossa kertoa sille vihjesanalla, kun epämiellyttävää eli puhdistusainetta ja voidetta on tulossa. Näin se voi ennakoida – ja muuten rentoutua.

Eilen tikkien poistossa tykkäsin kovasti, kun eläinlääkäri näytti Funille esineet ennen kuin vei ne haavan lähelle. Eli asiat eivät tulisi koiralle aivan täytenä yllätyksenä. Fun ei voinut ennakoida miltä tuntuu: kylmältä vai nipistääkö. Mutta se pystyi ennakoimaan, että jotain tapahtuu. Tikkien poisto sujui mallikkaasti – Fun pysyi hyvin paikoillaan saaden kehuja reippaudestaan.

Sairasloman vaikutukset 

Funille sisustettiin sairashuone, jossa ei ollut sohvaa, sänkyä eikä lepotuolia. Hyppiminen ja kiipeily minimoitiin. Lattialla oli Funin peti ja mun patja, koska nukuin yöt Funin kanssa. Sairasloman aikana Funin aikabudjettiin (eli minkälaisista asioista päivä koostuu) tuli isoja muutoksia. Samalla väheni käyttäytymisen monimuotoisuus. Molempiin löytyy syy – sairasloma. Huolta ei ole, koska molemmat ovat onneksi (toivottavasti) hetkellisiä.

Fun on ollut 1,5 viikkoa saikulla ja käynyt hihnassa lyhyillä rauhallisilla kävelyillä. Nyt otetaan tuplasti tuo aika ja kuntoudutaan ehkä kolmen viikon ajan. Lisätään asteittain liikuntaa ja palataan pikkuhiljaa normaaliin elämään. Ensi viikolla aloitetaan fysioterapia Turun Koirafysion Tanjan taikakäsissä ja valvonnassa.

Tyytyväinen toipilaskoira 

Taas yksi syy olla onnellinen, että osallistuin viime syksynä Jaana Pohjolan pitämälle Tyytyväinen harrastuskoira – onnellinen omistaja pitkälle kurssille. Se on ollut ehkä hienoin käymäni kurssi, jonka antia voi hyödyntää ja soveltaa päivittäin. Kurssin ansiosta osaan hyödyntää eri virikelaatuja systemaattisesti. Viikon saikun jälkeen Funin vireystila alkoi olla huipussaan. Lenkkiä ja muita fyysisiä virikkeitä en uskaltanut ja voinut vielä lisätä. Jos jotain virikettä ei voi antaa (tässä tapauksessa liikuntaa), niin voi antaa jotain muuta. Muita virikekategorioita ovat sosiaaliset ja kognitiiviset virikkeet sekä ruokinta- ja aistivirikkeet. Vähempi liikkuminen huomioitiin muilla virikkeillä. Fun oli yllättävän tyytyväinen sellaisestakin, että vaan makoiltiin yhdessä lattialla (sosiaalinen virike) ja rapsuttelin sitä (aistivirike). Fun makasi omalla pedillään ja minä omalla patjallani.

Pois alta oksat ja männynkävyt

Aina oksat eivät ehdi pois alta. Tästä johtuen onni on LähiTapiolan koiravakuutus. Joskus pitää pudota, että pysähtyy, katsoo peiliin ja oppii hidastamaan. Välillä pitää hyväksyä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä kaikkea kontrolloida. Moneen asiaan voi vaikuttaa ja just niihin kannattaa keskittyä ja panostaa. Ja loppujen lopuksi kannattaa elää hetkessä niin kuin koira tekee. Jossain vaiheessa huomasin, että olin hysteerinen, kun olin käynyt mielessä läpi kaikki kauhuskenaariot. Fun taas oli rauhallinen. Fun elää hetkessä, se ei ollut käynyt läpi tulevaa ja maalannut piruja seinillä mitkä kaikki asiat voisivat mennä huonosti. Ajattelin, että pitäisikö ottaa siitä mallia, koska se kuitenkin se potilas on. Koulutuksissa tykkään aina sanoa, että ohjaajan kannattaa itse rauhoittua ja rentoutua, jotta voi omalla rentoudellaan rauhoittaa koiraa. Ilmeisesti se onnistuu myös toisinpäin.

Suuret kiitokset kaikille tsempeistä. Iso ja lämmin kiitos Eläinlääkäriasema Pet-Vet ja erityisesti Funia hoitaneet eläinlääkärit Tiina Niemi, Jaana Hillgen ja Leili Lemetti sekä hoitaja Kaisa Grönroos.

Onni on myös äiti, joka on ommellut Funille sympaattisia trikoopyjamia, jotka estävät haavan nuolemista ja pitävät haavan ulkoillessa puhtaana.

Rauhallista juhannusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *